Tursajaiset ja Pulkkis kärsitty, haalareiden lämmönpitävyys testattu ja varpaat palellutettu kertaalleen.
Tällä hetkellä Siperia on kiusannut meitä päiväkausia kestäneillä pakkasilla, mutta Tursajaisissa niistä ei ollut vielä oikeastaan tietoakaan. Talven kuumimmat bileet tarjosivat jälleen hoitsuille ja insinööreille mahdollisuuden löytää toisensa ja kokea ensitapaamisen, josta on mukava kertoa lapsille muutaman vuoden päästä. Olen viimeisimpien Tursajaisten aikana miettinyt, millainen tuo tarina tulisi todellisuudessa olemaan. ”Lapset, tapasin äitinne, kun hän lauloi Marilynin kovaäänisemmällä puolella äänensä menettäneenä karaokessa Tinakenkätyttöä kolmen muun laitamyötäisessä olevan kaverinsa kanssa”, tai vaihtoehtoisesti ”Lapset, tapasin isänne, kun hän eräiden opiskelijajuhlien jonossa hyppäsi kaverinsa selkään ja tipahti sieltä neljä sekuntia myöhemmin suoraan päälleni kaataen dominoefektin tapaan viisitoista lähintä ihmistä.” Myönnetään, ovathan nämäkin tarinat omalla kieroutuneella tavallaan romanttisia. Eikö Tursajaisissa voitaisi joskus esitellä pareja, jotka ovat aikojen saatossa löytäneet toisensa juuri näiden juhlien ansiosta?
Facebookissa julkaistussa tapahtumainfossa sanottiin, että saapuessasi Tursajaisiin kello 21.50 olet myöhässä. Itse saavuin vähän yhdeksän jälkeen, ja sekin taisi olla liian myöhään. Itku kurkussa katselin vippijonoa, joka ainakin omasta, kohmeisesta, mielestäni ulottui Lyniä vastapäätä olevan talon seinään asti ajotien yli. Oli miten oli, puolentoista tunnin odottamisen jälkeen varpaani olivat tunnottomat eikä yhdeksän ihmisen levyinen ”jono” todellakaan lämmittänyt kehoa saati mieltä. Lopulta pääsimme sisälle, jossa nopeimmat hörppivät jo kolmatta minttukaakaota saadakseen verenkiertonsa palautumaan normaaliksi. Bileet olivat totuttua laatua, eivät insinöörit ja hoitsut kai huonoja tapahtumia osaakaan järjestää. Tursajaisvalaa en ole edelleenkään päässyt vannomaan, vaikka kolme kertaa olen tapahtumaan osallistunut. Noh, syksyllä seuraavan kerran!
Viime vuonna Pulkkiksessa satoi muistaakseni vettä, ja kaikki palasivat Hirvensalon rinteestä tumput ja haalarit märkinä. Tänä vuonna moista huolta ei ollut, ainoa murhe oli se, uskaltaako mäestä laskea pulkalla vai pelkääkö liikaa jämähtävänsä puoleen väliin paikoilleenjäätymisen vuoksi. Uhkarohkeimmat kävivät siis ensin laskemassa Hirvensalossa mäkeä ja suuntasivat sitten jatkobileisiin turvallisen lämpimään Lyniin. En tiedä miten mäessä oli käynyt, itse en sinne uskaltanut, ja niitä, joiden tiesin olleen laskemassa, en loppubileissä tavannut. Kehotan kaikkia viimeistään maanantaina koulussa tarkistamaan, että kaikki luokkakaverit ovat hengissä.
Pistäydyin Pulkkiksen loppujuhliin siis vain nopeasti ”yhdelle”, enkä ehtinyt nähdä miten kovat bileet niistä lopulta kehittyi. Ehdin kuitenkin todistaa baaritiskillä yhden ulkoilmaakin (sillä hetkellä valehtelematta -27 astetta) kylmemmän iskuyrityksen torjunnan.
Ensi viikolla toivottavasti lämpötila laskisi edes hiukan, sillä muuten supersuuresta Pikkulaskiaisesta tulee tuskaa. Ne jotka eivät halua olla mainstreamia, pääsevät lämmittelemään NHL12-bileisiin Lyniin.
